SiiKa ry

Kotoa levisi (tippui lattialle) edellinen räpsy, ja ajattelin sitten päivittää kotikamerankin siihen kuntoon, jolla voisi sitten jotain järkevää kuvaa saada aikaan. Järkkäriä kun ei jaksa enää kauheasti mukana roudailla niin ajakoon tämä G11 (Ilkankin painostuksesta tähän päädyin) nyt tämän harrastepuolen hommat. Varsin pätevältä vaikuttaa peli, eihän se mikään raketti ole tarkentelemaan ja laukaisemaan mutta kyllä tällä hyviä kuvia tulee. Ihan muutamia ensitestejä tässä.. pitää vielä yrittää pähkäillä mikä on paras tapa nyt sitten ottaa kuvia noista liikkuvista kohteista kuten koirat ja muksut. Haastetta on takulla ..

Kuvia vähän säädetty ainoastaan lightroomissa, ei photaria.

Moi!

Onko piirikisasta vielä kuulunut mitään, milloin kuvat pitää olla jne.?

A

Kävin päivällä serkkupojan pottupellosta “varastamassa” tuotantoa. Sieltä maisema näytti varsin utuiselta.

Ohrapeltokin oli juuri puitu.

Mutta muistellaan näitä, kun taivaalta tulee räntää.

Porukat hohoi… auringon kuumentamat lämpökamerat esiin ja tämän poikkeuksellisen kesän muistot talteen ja näytille. Kiva niitä syksyn viimassa ja talven tuiskuissa sitten katsella ja muistella tätä  l ä m p ö ä !

Siilinjärvellä on 1900-luvulla vaikuttanut koko liuta ns. kyläkuvaajia, joista yksi ylitse muiden oli maanviljelijä Einari Väänänen Kolmisopelta. Hän halusi niin innolla valokuvata, että möi yhden lehmän, että sai hankittua kameran, semmoisen lasilevyvempaimen. Ja kuvat! Ne ovat huippua edelleen. Varhaisimmat 1920-luvun alkupuolelta.

Kolmisopen kylätoimikunta on ottanut Einarin vedoksista valokopioita ja/tai skannannut niitä, tulostanut ja laittanut kuvia esille pienimuotoiseen näyttelyyn Kolmisopen kioskille, joka toimii entisessä kyläkaupassa. Siinä entisen koulun kupeessa. Sinne on helppo polkaista pyörällä tai ajella autolla, esim. viitostieltä Aappolassa Varpasjärven tielle ja sitten vain odottelemaan kyläkioskin osumista hollille.

Menkää hyvät ihmiset katsomaan se näyttely, josta tosin saa vain himmeän kuvan Einarin taidoista juuri tuon tulostevalinnan vuoksi. Olen nähnyt hänen tekemiä vedoksia kuvistaan ja ne ovat upeita. Näyttely on hankalasti avoinna, vain kesäperjantaisin klo 14-18. Mutta sinne menkää perjantai-iltapäiväkahveelle. Siellä näet on kuppila ja tarjolla omatekemiä pullia, ruisleipää voi ostella ja ties vaikka ropposen mustikoita ja mansikoita voi kotiviemisiksi hankkia. Hyvä tapa aloittaa viikonlopun vietto.

Tässä pokkarilla nappaamiani kuvia Einarin kuvista. Einari ite kalassa.

Ylivoimaiseen voittoon Jarkko Tiirikaisen kuva#1 Kevätilta, saaden kaikilta äänestäjiltä 3pistettä.

Ja äänestykseen myös nämä:

Äänestys hieman venähti. Kuvia ei vieläkään osata nimetä tuonne oikein eikä laittaa oikeassa koossa, joten tämä aiheuttaa tässä päässä hieman lisää duunia. Ohjeet on siis täällä:

http://www.qstone.info/siika/?p=3345

Vielä on ulpukoita jäljellä, vielä tulee kauniita helmiä.

Martinselkosessa käytiin jälleen, nyt isommalla porukalla. Minä puuhailin koordinaattorina ryhmälle, jossa oli osaporukoita Espoosta, Vantaalta ja Keravalta sekä tietysti Savosta (meitä oli kuusi). 2.-3.7. oli tätä ryhmää kojuissa kahdeksantoista kuvaajaa, 3.-4.7. seitsemäntoista. Omalta (sekä kojukaverini Hannulan Pasin) kohdalta arvioisin, että karhuja tuli nähtyä kolmisenkymmentä yksilöä.

Ennen juhannusta muutamalla oli vielä kiimanrippeitä jäljellä, mutta nyt kaikki keskittyivät olennaiseen, tankkaamiseen talvea varten. Kun metsä ei vielä tarjoa marjoja, niin kiima-ajan jälkeinen nälkä kurnii, ja kuhina kojuilla oli melkoista. Tämän kesän kuvaukseen piristystä toivat kolmen emon tuoreet pentueet. Kahdella oli kaksi pentua ja yhdellä peräti neljä, mikä lienee eniten, mitä Suomessa on tavattu. Nuo pennut ne kyllä todellisia nalleja ovat! Vaan ei ole ihan huoletonta pikkunallukoiden lapsuus. Sen neljän pentueen pienin kun joutui uroksen kouraisemaksi. Emo piilotteli sitä pari päivää, ja luultiin jo sen menehtyneen, mutta lähdettyämme emo oli sen tuonut taas mukanaan syömään. Toinen emo puolestaan liikkasi pahoin toista etujalkaansa, kun oli joutunut rajuun puolustustilanteeseen pentunsa puolesta.

Ensimmäisessä kuvassa vasemmalla on kolme vuotta sitten seutukunnan kuninkuuden menettänyt (hallittuaan pitkälti yli kymmenen vuotta), yli 30 vuotta vanha Bodari, joka vieläkään ei suostu ihan hevillä ruokapaikalta väistämään. Tämä karhu lienee monen luontokirjan kuvituksessa mukana! Seuraavassa kuvassa on sitten Nousukas, nykyinen valtias. Sen asema ei ole kuitenkaan kiistaton, sillä säkäkorkeudeltaan kaikkein suurin uros, Silmäpuoli, on useampaan otteeseen haastanut Nousukkaan. Ennen juhannusta Silmäpuoli sai kuvissa näkyvän päävamman muistutukseksi nykyisestä arvojärjestyksestä. Mekin saimme todistaa uutta yhteenottoa, joka tarjosikin muutaman kymmenen metrin päästä kuultuna hurjan äänielämyksen, kun nuo kaksi urosta karjuivat mahtiaan toisilleen. Tällä kertaa äänimittelö riitti ja uusia vammoja ei tullut. Harmi vain, että tämä tapahtui puuston suojassa, kameroiden ulottumattomissa. Kuvaamani pennut ovat Maijan neljän pesueesta, mutta tuolloin juuri sitä pienintä ei Maija kuljettanut mukanaan. Haukkoja ja kotkiakin siellä nähtiin, harmittavan kaukana tosin olivat kuvata!

Ensi kesäksi muuten varasin kaksikymmentä paikkaa viikon 26 lopuksi kahdelle vuorokaudelle, pe-la ja la-su (1.-2.7. ja 2.7.-3.7.). Neljäsosa paikoista on jo nyt varattu. Jos kiinnostaa lähteä mukaan, niin ottakaapa yhteyttä ja tehkää varaus hyvissä ajoin (tässä porukassa mukana ollen saa 10% alennuksen koju- ja majoitushinnoista)!